Matkavalmistelu: reput hankittu, matkaa suunniteltu..

9.7.2024: Ensimmäinen matkapäivä.

Lähtö kotoa yöllä klo 0.20.. reppu vaan selkään ja taaperrusta Matinkylään bussipysäkille. Josta lähti bussi klo 0:48 kohti lentokenttää. Vaihto Myyrmäessä.

Saavuimme Helsinki-Vantaa lentokentälle klo 2.00. Se oli viimeinen bussiyhteydet kentälle. Kentällä ei ollut mitään muuta auki kuin Alepa ja Burger King. \240Odotimme kahvilan tuolilla nujokkuen, kunnes check-in aukesi klo 4.00. Tässä kohtaa alkoi väsymys jo tuntua. Silti meillä matkapäivä oli vasta alussa. Klo 5.30 meillä oli lento Rigan kautta Berliiniin. Onneksi olimme varanneet lennolle aamiaiseksi salaatin. Saimme raikkaan ruuan, jolla jaksoimme aina Berliinin keskustaan asti. Juna kentältä keskustaan aiheutti pientä matkastressiä. Siksi, että se oli meidän Interrail loman ensimmäinen juna. Saimme opetella lennossa miten Eurail - äpillä aktivoidaan matkapäivä.. Lopulta kaikki meni hyvin, vaikka emme olleet varmoja olimmeko tehneet kaikki oikein.

Berlin HBF:ssä kohtasimme ensimmäisen ärsyttävän, mutta pienen ongelman. Tyypillisen reilaus matkalla.. Laukunsäilytyksessä lokeron pystyi maksamaan vain kolikoilla. No, luuletko että koko asemalla oli yhtään toimivaa kolikkoautomaattia? Kaikki rikki. Leivoskioskin myyjä rakasti omia kolikoitaan niin paljon, että ei suostunut vaihtamaan seteliä. Lopulta parin käteisostoksen jälkeen saimme 6 euroa kasaan. Saatiin rinkat säilytykseen. Päivä Berliinissä pääsi alkamaan!

Lähtö Berliinistä. Aamulla Hostelista viime hetkellä ryntäsimme ulos. Ja saimme ukkosmyrskyn päällemme. Kaatosateessa jouduimme pysähtymään Edekan edessä katoksen alle, koska vettä tuli kaatamalla. Pieni perheriita saatiin aikaiseksi, kun bussiäpin käyttäjällä meni hermot. Kun toisesta ei ollut ollenkaan apua.

No, lopulta sekä ukkosmyrsky että henkinen myrsky meni ohi.. ja pääsimme siirtymään bussilla Berliinin päärautatieasemalle. Siellä kävimme ostamassa ruokaa ja lunastamassa istumapaikaliput Berliinistä Wieniin.

Klo 14.04 lähdimme junalla kohti Wieniä.

Juna on mukava, mukavuuksia on lähellä. Kuuma kyllä ja ilmastointi ei toimi.

Junassa Tšekissä… jollain asemalla

Saavuimme Wieniin 10.7. Illalla myöhään. Juna oli 50 min myöhässä perille päästessään. Olimme viettäneet melkein 10 tuntia junassa.

Kävelimme hotellille. Lopulta olimme perillä klo 23.30. Heti huoneessa huomasimme, että ikkuna oli rikki ja olimme katutasolla.. Tästä alkoi tiukka keskustelu huoneen vuokra-ajan kanssa. Se jatkui vielä seuraavana päivänä.

11.7. Aamupäivä meni turhasta keskustelussa isännän kanssa… Hän osasi sanoa sorry monella eri tavalla, mutta ei tehnyt mitään ennen kuin soitimme Booking.comin asiakaspalveluun ja teimme reklamaation. Lopulta ikkuna vaihdettiin.

Kaikesta negatiivisesta huolimatta, lähdimme hyvällä tuulella katsomaan kaupungin nähtävyyksiä. Matkalla metroasemalle kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa, se oli meidän ensimmäinen ateria tässä päivässä. Ruoka oli hyvä ( paitsi, että Tommin mielestä, pihvi oli sitkeä ja vihannekset höyrystettyjä ei grillattuja).

Sen jälkeen päätettiin mennä katsomaan Pyhän Stefanuksen katedraaliin. Pääsimme sinne metrolla. Kirkko oli upea ja korkea ja täynnä kivifiguureja ja ornamentteja.

Kirkon jälkeen etsimme vanhan kaupungin alueelta linnaa. Ja se löytyi. Se olikin vähän isompi pytinki! Linnan alueella oli useita puistoja ja paljon mahtipontisia patsaita. Mm. tunnettu volksparken.

Lopulta etsimme ravintolan, josta Diana oli lukenut hyviä suosituksia. Se seikkailu johdatti meidät huvipuistoon! Ravintola lopulta löytyi ja se oli kehujen arvoinen!

Maha täynnä taapersimme takaisin hotellille. Illalla kävimme vielä ostamassa tarvikkeita ja juomassa herkullista teetä ja nauttimassa leivoksia. Saksalaisessa kulttuurissa kun olimme! Palatessamme huoneeseemme saimme uuden tuttavuuden. Lihava torakka! Se enää kyseisen hotellin tarjonnasta puuttuikin.

Aamulla lähdimme Wienissä kohti juna-asemaa. Jätimme surkean hotellin ilomielin taaksemme. Kaikesta huolimatta olimme tyytyväisiä Wieniin. Se ei koskaan petä!

Asemalle kävellessämme meillä ei ollut mitään tietoa miten matkapäivämme menisi. Ainoa suunnitelma oli suunnata kohti Sloveniaa ja viettää siellä pari yötä ennenkuin jatkamme Kroatiaan. \240Juna-asemalla kaivoimme kartan ja käytimme pari minuuttia valitaksemme reitin. Päätimme edetä Slovenian vuoriston kautta, koska Kroatiassa kuitenkin näkisimme välimeren. Löysimme Kotzjesta sopivan hintaisen hotellin, jossa oli kaikki palvelut. Wienin hotellikokemusten jälkeen halusimme paikan, joka on ilman ongelmia ja kaikki toimii! Saisimme pari päivää hengähdystaukoa vuoristossa ennen Kroatiaa ja 39 asteen hellettä.

Asemavirkailijan avustuksella selvisi että perille päästään yhteydellä Wien - Graz - Celje - Stranje - Podcetrtek. Eli neljä junaa ja kolme vaihtoa. Siis päiväntäysi ohjelma! Epäselväksi jäi miten pääsemme viimeiseltä juna-asemalta 10km päähän vuoristoon, jossa hotelli sijaitsi. No, otamme vaikka taksin ajattelimme :) Myöhemmin selvisi (viimeisellä juna-asemalla, että kyseisellä paikalla ”asema” oli pieni avokatos radan varressa. Kun kysyimme paikallisilta mistä bussi tai taksi lähtee, niin saimme naurut. Koko pitäjästä kuulemma ehkä löytyisi yksi henkilö, joka toimii joskus taksinkuljettajana. Tosin selvisi, että hänen numeronsa ei toiminut. Asiaa ei yhtään helpommaksi tehnyt se, että puhkesi hurja sade ja ukkonen.. Ystävällinen vanha rouva halusi päättäväisesti auttaa meitä, vaikka ei osannut sanaakaan englantia. Hän onnistui lopulta saamaan yhteyden hotelliin. Hotelli lähetti yhden työntekijän hakemaan meidät kaukaiselta asemalta. Olimme mykistyneitä slovenialaisesta vieraanvaraisuudesta! Wienin kokemusten jälkeen se tuntui uskomattomalta.

Kun saavuimme perille vuorten ympäröimään laaksoon ja näimme kylän jossa hotellimme sijaitsi, olimme vieläkin mykistyneempiä. Olimme saapuneet idylliseen postikortti kylään!

13.7. Kiipesimme vuorelle. Kävelymatkaa kertyi 10km. Nousimme 700m korkeammalle hotellista katsottuna. Maisemat olivat henkeä salpaavat!

Tänään lähdemme jatkamaan seikkailua. Kohti Kroatiaa.

===

Hiukan haasteellista oli päästä pois Kozjesta keskeltä vuoristoa. Sunnuntaisin ei ole julkista liikennettä. Onneksi hotellissa todella tiedetään mitä on palvelu! Hotellin omistajan isä kuljetti meidät puolen tunnin matkan Brestenicaan, josta lähti juna Dobovaan. Sieltä pääsimme junaan kohti Zagrebia.

Zagreb, Kroatia:

Saimme edullisen mutta hyvän huoneen vanhasta kaupungista.

15.7.2024 Zagreb:

Klo 15 Juna Splitiin oli täynnä, joten jouduimme valitsemaan yöjunan, joka lähti klo 22.30 Zagrebista. Meillä oli siis koko päivä Zagrebissa. Kaupunki on todella mielenkiintoinen! Siinä on monta kerrosta. Sisempi kerros on kaksi keskiaikaista kaupunkia, jotka yhdistettiin yhdeksi kaupungiksi aikoinaan. Ne sijaitsevat ylempänä kuin muu kaupunki ja ovat linnoitettu. Myöhemmin on rakennettu modernimpi kaupunginosa linnan ja rannan väliin.

Kävimme myös kuuluisalla Zagrebin hautausmaalla. Se oli myös ympäröity linnan muurilla ja toreilla!

Vihdoin pääsimme yöjunaan Zagrebissa. Se lähti tavalliseen tapaan ainakin 45 min myöhässä. Meille oli varattu sängyt couchette - vaunusta. (Kaunis nimi on harhaanjohtava)

Saimme seuraksemme kaksi Irlantilaista poikaa ja pari Brittityttöä. Kaikki junassa tuntui olevan interrailaajia ja menossa Splitiin! Junamatka oli ensivaikutelmaa parempi.

Splitiin saavuimme klo 7.40 seuraavana aamuna. Myöhässä aikataulusta mutta ehjänä perillä!

Ensimmäinen asia Splitissä oli saada pyykit pestyä. Haaveilimme myös suihkusta koska olimme olleet 30 tuntia samoissa vaatteissa helteessä. Diana löysi meille hyvän paikan jossa saimme kaikki pyykit pesuun. Likaisimmat vaatteet vaihdoimme kadulla päältä suoraan pesukoriin.

Päivä Splitissä. Lämpötila 38 astetta.

Viimeinen päivä Splitissä. Hotellihuone piti luovuttaa klo 10.30. Laiva Italiaan lähtisi vasta illalla joten meillä oli aikaa hengata Splitiin keskustassa. Kävimme syömässä kalaravintolassa ja kahvilla ranta-aukealla.

Vihdoin laivassa! Ihana että pääsimme hyttiin ja suihkuun jo tunti ennen laivan lähtöä. Italialainen palvelu on virkistävää Kroatiaan jälkeen. Kroatia taitaa olla aika nuori turismimaa. Asiakas on vähän epäilyttävä ja sitä täytyy opettaa.. :)

Italialainen asiakaspalvelija hoitaa asiakasta kuin omaa sukulaista!

Laivalla Kroatiasta Italiaan.

Siirryimme junalla Ancodasta Bolognaan. Alunperin suunnittelimme jatkaa sieltä Venetsiaan ja Venetsiasta Wieniin. Huomasimme kuitenkin, että Bolognasta pääsee suoraan Muncheniin. Päätimme ottaa riskin ja menimme lipunmyyntiin jonottamaan. Menettäisimme junan Venetsiaan, mutta jos saisimme paikkaliput Muncheniin niin välttäisimme Italian kaaottiset junajärjestelyt. Tunnin jonottamisen jälkeen saimme kyseiset liput. Seuraava juna Muncheniin lähti kolme tuntia myöhemmin. Viime hetkellä Italian kaaottinen junamaailma meinasi pilata meidän suunnitelmat. Juna vaihdettiin toiselle raiteelle eikä siitä saatu mitään tietoa. Onneksi kuitenkin olimme valppaina. Ehdimme junaan viimehetkellä.

Lähtöpäivä Münchenistä. Pakkasimme reput (jälleen kerran!) ja lähdimme rautatieasemalle selvittämään miten pääsisimme Varsovaan. Selvisi, että ainoa juna tänään on täysi. Emme siis saaneet paikkoja siihen. Seuraavat vaihtoehdot olivat hankalampia. Joko Hampuriin kautta Kööpenhaminaan tai Berliinin kautta Varsovaan. Kaikki junat osoittautuivat täyteen varatuiksi. Olisikohan eilen alkanut IT-järjestelmä ongelma syynä. Monet lennot peruuntuivat keski-Euroopassa siitä johtuen. Se saattoi täyttää junat. Saimme kuitenkin paikat Berliinin junaan. Sieltä emme pääsisi junalla eteenpäin kuitenkaan. Päätimme suunnata sinne. Onhan se taas vähän lähempänä Suomea. Junassa onnistuimme löytämään bussiyhteydet Berliinistä Varsovaan. Lähtö klo 22.30 illalla. Vietämme siis yön bussissa. Pääsemme ulos keski-Euroopasta! Baltiassa ei varmaan ole samanlaisia ruuhkia..?

Berliinissä 20.7... Journo yllättäen muuttui maksulliseksi. Siksi jäi tekemättä matkamerkinnät siitä eteenpäin. Jatketaan nyt tarinaa:

Münchenissä lauantaina 20.7. Klo 14 pääsimme junaan. Junassa ollessamme saimme hankittua kohtuuhintaisen bussilipun Berliinistä Varsovaan. Se lähtisi Berliinistä klo 22.30 samana iltana ja olisi perillä Varsovassa klo 6.30 sunnuntai aamuna.

Klo 18 saavuimme Berliiniin. Juna oli ilmastoitu ja mukava. Siinä oli myös ravintolavaunu! Hyvä niin sillä tästä eteenpäin loppumatka olisi pelkkää epämukavaa matkustamista.

Berliinissä siirryimme päärautatieasemalla bussiterminaaliin. Sinne pääsi paikallisjunalla Sydkreutchin kautta Messe Nordiin ja siitä kävellen jonkin matkaa.

Bussiterminaali oli aivan uusi ja hieno. Vähän toista kuin mitä myöhemmin näkisimme Varsovassa. Jätimme laukut säilytykseen ja etsimme ruokapaikan. Ruuan jälkeen piti löytää kauppa josta saisimme evästä loppumatkalle. Olimme myös yrittäneet hankkia jo pari päivää deodoranttia ja matkamuistoja.. Kuinka vaikeaa on löytää kauppa Saksassa! Varsinkin sellainen, joka olisi auki klo 21!

Lopulta saimme hankintoja tehtyä.. Matkamuistot enää jäi saamatta. No, ostamme sitten Varsovassa, ajattelimme.

Lähtö Berliinistä 20.7. Klo 23.30.. tunnin myöhässä. Flixbus osoittautui yhtä myöhästeleväksi kuin kaikki muutkin Euroopan kulkuneuvot! Ainoa positiivinen seikka heissä oli hyvin toimiva järjestelmä. Se päivitti minuutin tarkkuudella tilannetta ja pahoitteli myöhästymistä digitaalisesti.

Oukei.. sitten loppurutistus!

Olimme selvinneet ulos keski-Euroopan matkustus jumista ja tulleet aina Splitissä asti Italian, Itävallan ja Saksan läpi kahdessa vuorokaudessa. Nyt sitten bussissa yön yli Varsovaan! Varsovasta eteenpäin vaihtoehdot ja aika olivat vähissä koska maanantaina pitäisi olla jo töissä Turussa :). Junalla oli turha edes ajatella kulkevansa. Baltian läpi on koko viikonlopun aikana vain yksi juna vuoro! Mitääh!! Bussi on ”nopea vaihtoehto”. Se kestää vain 17 tuntia Varsovasta Tallinnaan! Ja sitten pitäisi tulla vielä laivalla yli Suomeen.. ei ihme että puhutaan Rail Baltican rakentamisesta! Tarvitaan luotijuna Tallinnasta Varsovaan.. ja monta vuoroa. Kaikki junat (vaikka hitaita) ovat aivan täynnä! Kysyntää siis on.

Onneksi onnistuimme saamaan ”halvan” lentolipun Varsovasta Suomeen sunnuntai illaksi. Se oli pakko ottaa vaikka olimme pettyneitä kun emme saaneet matkustaa reilillä loppuun asti.

Lopulta saavuimme klo 7.20 Varsovaan. Tässä kohtaa olimme olleet matkanpäällä ilman lepopaikkaa ja suihkua 25 tuntia putkeen! Münchenistä Berliinin kautta Varsovaan.

Vihdoin Suomessa! Saavuimme 21.7. Klo 23.40. Kuva jäi ottamatta koska meille järjestyi viimeinen hermotesti 35 tunnin yhtäjaksoisen matkustamisen päätteeksi.

Tommin rinkan suojapussi oli irronnut rinkasta ja oli laitettu matkalaukkuhihnalle rinkan viereen. Tullessamme hihnan luokse näimme kuinka se yhdessä rinkan kanssa juuri palasi takaisin seinän taakse… vain kadotakseen. Rinkka kiersi hetken päästä takaisin valoon mutta ilman suojapussia! No, miten saada apua keskellä yötä tällaiseen asiaan? Finnairin kanssa keskusteltua ja kyynärpäitä käyttäen AirPort Services -tiskillä saimme sen verran apua että hihna saatiin uudelleen päälle. Sittenkään suoja ei ilmaantunut koska henkilö, joka oli seinän toisella puolella ei voinut tulla tavallisen rahvaan puolelle. Hän yritti saada sen hihnaa pitkin takaisin meille. Se jäi tietenkin kiinni luukkuun ja jäi jonnekin seinien väliin.. pieni ongelma tavallisena päivänä mutta tänä päivänä 2 viikon reilaamisen, 35 tunnin hikoilun ja unettomuuden jälkeen, juuri hetkellä kun viimeinen bussiyhteys Espooseen oli lähdössä.. huumori alkoi olla vähissä. Lopulta saimme sadesuojan takaisin ja otimme taksin Friisilään. Olimme vihdoin kotona klo 02.

Loppupiste